Tokyo Luodolla, osa II: Sopusointuiset sotkut.

Joulukuun ensimmäinen. Tänään saa avata keittiön luukun ensimmäistä kertaa asiakkaille. Supperklubi on sympaattinen. Yksi iso huone, jossa keittiö samassa. Yhden suuren pöydän ympärille mahtuu 12 henkeä. 12 ruokalajia tarjolla 12 kuukaudelle jaettuna. Numerologia ja näppäryys joka kesällä tätä suunniteltaessa tuntui hyvältä, nyt vähän arveluttaa ja kaduttaa: miksi kaikki pitää tehdä oma-aloitteisesti ehdoin tahdoin vaikeimman kautta? Suurin haaste on aikataulutus, saada nuo annokset nousemaan ripeällä tahdilla, varsinkin kun nuo kaksitoista ensimmäistä saapuvat eri aikoihin. 

Onneksi sain assistentin. Nuori japanilainen tyttö Ono tulee auttamaan. Ono on hänen sukunimensä, etunimestä en saanut selvää kun oli niin pitkä ja hankalasti lausuttava. Onoa naurattaa joka kerta kun lausun hänen nimensä. Eivät taida kutsua toisiaan täälläpäin sukunimillä? Tiettävästi hän ei myöskään ole sukua Yoko Onolle, kun ei ole koskaan moista nimeä kuullutkaan? Beatles on Tokiossa edelleenkin hyvin suosittu, sen näkee jo kaukaa levyliikkeen ikkunamainoksesta. Tosin levyliikkeitä ei näe enää oikein missään, ne kuolevat hiljalleen sukupuuttoon. 

Esivalmistelut on tehty, meillä on yli viisikymmentä pientä purkkia edessämme; marinadit, liemet ja litkut; tahnat, tötteröt ja tökötit valmiina keskenään sotkettavaksi tilauksesta.

Sotkettu on siinä määrin että vielä kun tulisi joku siivoamaan jälkeemme tämän kaiken. Ei mennä asioiden edelle, sotkettavaa riittää vielä ennen kuin loppusiivoamisen aika koittaa.

Eräs sotku pitää mainita erikseen. Ono ihastui mämmiin erityisesti. Ajattelin vähän koettaa kepillä jäätä ja tarjota mämmiä myös menussa japanilaisille. En tiedä kovin monta ihmistä jotka siitä tykkäisivät. Sen maku on hapan, fermentoitunut, muistuttaa etäisesti misoa. Siinäpä se. Siksi ne tykkäisivät siitä. Mämmi olkoon avain onneen. Tarjoan mämmin kermavaahtoon sotkettuna. Lähestymiskulma pehmentyy huomattavasti. 

Siirrytään seuraavaan sotkuun joka myötäilee mämmiä, eli misosta puheen ollen. Miso on mämmin kevytversio, äkkiseltään voisi ajatella että evoluution asteikolla mämmin mutaatio sisältää mison DNA:ta. Käyttötarkoitukseltaan mison soveltuvuus jatkojalostuksen kannalta on monimuotoisempi. Ei ehkä sellaisenaan kovin moni härmän jätkä sitä vetele, mutta pientä kaaviota hyväksi käyttäen misosta kuoriutuu kelpo kumppani. Vaikkapa kalankuorrutteeksi, taikka tämä uutuussotku jonka hätäpäissäni keksin, jota jo vuolaasti testivaiheessa täällä kehuttiin, ja joka jo illan menuunkin on printattu.

Tarvikeaineet ovat hyvin yksinkertaiset. Tarvitaan siis purkillinen misotahnaa. Sitä ei ehkä ihan joka Siwasta löydy, mutta sellaisen marketin ruokahyllystä jossa on Aasia-osasto, saatat hyvinkin saada purkillisen misoa ostoskärryyn. Sen lisäksi tarvitset sitruunan tai kaksi, sokeria, sekä vihannesosastolta ruusukaalia ja nipun ruohosipulia. Lisäksi pullon ruokaöljyä kuivamuonahyllyltä, sekä Alkon hyllyltä valkoviiniä pullon tai pari. 
Jos vielä halutaan että valkoviini natsaa tämän em. sotkun kanssa, siirrytään sellaiselle hyllyriville jossa tyrkyllä ovat Uuden-Seelannin Sauvignon Blancit. Vaikkapa Mud House. Se on loistava viini tähän tarkoitukseen.

Kääritään hihat, avataan viini ja tarkistetaan maku. Tämän jälkeen kulhossa sekoittuvat helposti misotahna, sitruunanmehu ja sokeri.
Tarkistetaan maku. Myös viinin.
Seuraavaksi puolittuvat ruusukaalit ja ne paistuvat raakana reilussa öljyssä niin että saavat niskaansa kunnon värin, menevät hieman rusehtaviksi, ei haittaa - päinvastoin, samalla ne rapsakoituvat. Makua ei tarvitse tarkistaa.
Ruusukaalit nostellaan pois kuumalta pannulta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva jää paperiin. Tämän jälkeen ne kipataan kulhoon ja maustetaan reippaasti misosekoituksella. Sekaan voit silputa vähän ruohosipulia. Nyt on maistamisen aika.
Ja käsien pesun.
Jukolauta että sai ruusukaali uuden ilmeen, ja sen syöjä kanssa.

No, eihän pelkkiä ruusukaaleja kukaan jaksa loputtomasti syödä, joten hauduta kalaa kaalien ja Mud Housen kumppaniksi. 
Kaikki aistit peliin: Levylautasella voisi pyörittää kokeilumielessä fadoa, vaikka Marizan koko tuotantoa (Spotify sen soittaa), siinä kun ruusukaalit paistuvat, kala höyrystyy ja toinen pullo Mud Housea on saatettu tarjoilukuntoon.

Tarkennetaan vielä ostoslistaa ettei tule huteja.

Sitruunamiso ruusukaalille
125 g vaaleaa misotahnaa
Kolmen sitruunan mehu
0,5 dl sokeria
Kourallinen tuoreita ruusukaaleja ja ruohosipulia.
Öljyä, Mud Housea, fadoa levylautaselle, kalaa ja hyviä ystäviä mukaan. Myös siivoushetkiin.

Petteri Luoto, kiertävä keittiömestari