New York Luodolla #24: Southern Comfort Road Trip.

Tien päällä ollaan taas. Road trip starttaa Nashville Tennesseen lentokentän kupeesta. Uudenkarhea Beetle kehrää kuin kissa, nielee kilometrejä sulavasti. Tasaisen tahdin takaavat radiokanavat, jotka soittavat järjestään ja taukoamatta perusboogieta. Ollaan rock’n’rollin sydänmailla. Maisemat ovat kuin Pohjanmaalla, kaasupedaalia saa painaa aika lailla pohjaan, jarrupoljin on näillä lakeuksilla lähinnä vain muodollisuus.

Tarkoitus on etsiä autenttista Memphis BBQ:ta ja löytää tie Elviksen entiseen kotiin.
Ensimmäinen taukopaikka illan suussa on Clarksdale. Se on pieni ränsistynyt kyläpahanen, jonka rupuiset kuppilat (2 kpl) tarjoavat perusboogien lisäksi Hot Chickeniä, joka itsessään on jo käsite. Lautasen asemaa toimittaa muovinen kori, jonka pohjalla on viipale paahtoleipää, ja sen päällä lepää puolikas friteerattu kana! Pelivälineitä ei pöytään anneta lainkaan, vaan toimitus tapahtuu puhtaasti sormin. Kanahärveliä tartutaan kymmensormijärjestelmällä rohkeasti kiinni ja järsitään hampailla sieltä täältä, kunnes luu tulee vastaan. Olennaisinta tässä on friteeraustaikina jonka mausteisuuden ja tulisuusasteen saa valita härveliä tilatessaan. Päädyin mediumiin. Maininnanarvoinen seikka on kananmureutuskeino, eli piimässä (buttermilk) marinointi. Jo edesmennyt oppi-isäni Eero Mäkelä mureutti jäniksen koivet piimämarinadissa valkosipulin ja sitruunan kanssa. Piimän happamuudesta johtuen sekä kana että jänis mureutuvat. Paahtoleivällä ei tässä annoksessa ole juurikaan virkaa, se on oikeastaan kanahärvelin alla siksi, että se imee härvelistä ylimääräiset rasvat sienen lailla, eikä härveli näin ollen ”lillu” rasvaisena muovikorissa.
Ruokajuomaksi saattoi valita joko 8,5-prosenttisen paikallisen oluen tai Dr. Pepperin. Valitsin jälkimmäisen, jotta pystyin pitämään Beetlen tiellä Memphisiin saakka. 

Graceland! Tätä hetkeä olen odottanut siitä saakka kun opin lukemaan. Kuningas Elvis Aaron Presleyn koti. Ympärillä lentokoneet, autoille on oma hehtaarihalli, takana hevoshaka, etuvasemmalla ovat haudat ja muurien ulkopuolella matkamuistomyymälät. Turistia kierrätetään huoneista toisiin luurit korvilla. Selostus on varsin onnistunut.

Memphis Tennesseen ruokatarjonta on valtaosaltaan rustiikkia, Soul Foodia, kuten paikalliset eväitään kutsuvat. Paikkana on tällä kertaa City Blues Cafe, jonka ovesta sisälle savun sekaan sukeltaessaan tietää tasan tarkkaan tulleensa aitoon BBQ-kuppilaan. Testipenkkiin ruuvataan järkälemäinen ribsirivistö. Homman nimi on sama kuin Nashvillen kanahärvelissä. Kylkirivistöstä tartutaan rivakasti kiinni mitään kaihtamatta ja suden lailla raadellaan lihat irti luista. Lihassa on tiukka savun aromi, joka on peitetty paksulla makeahkolla laastilla. Ribsien määrä on nälän suhteen hieman liioiteltu, osa ribseistä jää väkisinkin lautaselle, joku kohtuus ja raja kaikella.
Beale street tarjoaa savun ja ribsien yliannostuksen lisäksi hienoja, hehkeitä kaljabaareja jossa voi kuulla ja aistia menneiden vuosikymmenien henkien havinan. Havinaa riittää aina aamuneljään, jos sattuu sillä päällä olemaan. Tällä kertaa yksinkertainen irrottelu jää vähemmälle, aamulla aikainen lähtö Sun Studiolle ihmettelemään lisää historian siipien havinaa. Samainen Elvis kun on pyörinyt sielläkin, ja minähän painelen sinne myös.

P.S. Kuvan Hot Chicken ei ollut pöytään tarjoiltuna noin sini-punainen, kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Jotain meni valotuksessa pieleen (taas). Tunnelma oli sitäkin sini-punaisempi, iltaruskon tuodessa hyvää punaa ja kajoa sinertävän bluesin sydämeen.

P.P.S. Se Hot Chicken oli oikeasti hyvää, menkää ihmeessä kokeilemaan! Clarksdalen kuppilaa parempi paikka löytyi Nashvillesta: Hattie B’s Hot Chicken (112 19th Avenue S, Nashville, Tennessee) http://www.hattieb.com

Petteri Luoto, retkeilevä keittiömestari