New York Luodolla #27: Nopea kotkaus, eli ”Cowboy Chunks a’la Manhattan”

No nythän on niin, että viime viikolla paljon mainostettu kevät otti takapakkia hurjan askeleen. Lunta tuli tupaan taas oikein kunnolla. Time Squarella Hämähäkkimies kiipesi sähkötolppaan ja jäi sinne.

Kriisinhallintaoppaaseen ei ole tarvetta, nyt kaivataan luovuutta. Eletään niitä vaiheita kun hyytävään pakkastuuleen ei viitsi lähteä minkään yksittäisen siemenperunan vuoksi.
Otetaan mallia japanilaisesta uudenvuoden kotkauksesta, eli Osechista. Kyseessä on eräänlainen eloonjäämispakkaus, joka ladataan täyteen kolmen päivän ainakin tarpeille.
Japanilaiset kun pysyttelevät uudenvuoden paikkeilla kolmisen päivää perhepiirissä, eivätkä poistu mihinkään. Ravintolat ovat kiinni, samoin lähes kaikki supermarketit, joten useat japanilaiset asettelevat Osechi-ruuat Juubako-laatikoihin, jotka nostetaan pinoiksi, ikään kuin onnea varattaisiin alkanutta vuotta varten. Vähä vähältä pino hupenevat kunnes on aika marssia takasin sinne mistä on tullutkin.

Nyt tässä Manhattanilaisessa versiossa ei mennä kuitenkaan pystysuunnassa, vaan pikemmin vaakatasossa, kun paikallinen Osechi aikanaan levittäytyy lautaselle. Korostettakoon vielä, että kyseessä ei ole eloonjäämistaistelu, vaan mielihyvällä tehty kotkaus, niistä tarveaineista, joita voi edes vähänkään yhdistää. Kotoa ei poistuta missään vaiheessa.

Vaihe 1. Tarkistetaan kaikki vanhat peltipurkit ja pussit ja niiden päiväykset kuivakomeron hyllyiltä. Tehdään yhteenveto: jotain lähti rodeen, kaappi tuli tyhjennettyä ja samalla pölyt pyyhittyä. Osa purkeista palautui hyllyille, jotkut selviytyivät seuraavalle karsintakierrokselle. 
Itseäni ilahdutti kovasti avaamaton ohrasuurimopaketti, jonka päiväys on siinä ja siinä, mutta eiväthän ohrat viikossa vanhene, varsinkaan kun valmistaja on siunannut niille kahden vuoden elinkaaren. Samoin pöydälle hämmästeltäväksi jäi tältä erää myös valtava pussillinen korppujauhoja, mistä lie kaappiin edes alkujaan pöllähtänyt? Takavuosina ravintoloissa jauhettiin vanhat käntyt korppujauhoiksi ja niitä kuskattiin hevostalleille. 

Vaihe 2. Jääkaappi ja tuoreosasto. Kovasti humisee tyhjyyttään. On siellä nyt jotain. Avattu kanaliemi litran paketissa. Se on avattu viime viikolla, vai olikohan toissa, ei se mitään, kohta kiehuu! Samoin kiehuu takanurkkaan sijoitettu palvikylki pitkillä päiväyksillä. Parmesaania on tarjolla, hyvä niin, sopii lähes kaikkiin ratkaisuihin. Kermalorauksen saa irti kun vähän hölskyttää purkkia ensin. Kohta kiehuu sekin. Loppu on jo historiaa.

Vaihe 3. Tästä alkaa henkilökohtainen kokkisota. Aikaa on ”vaikka hurumycke”, mutta nälän kasvaessa on syytä panna töpinäksi.
Sipuli meni säpäleiksi hetkessä. Samoin valkosipulin kynsi (yksi kynsi vierähti jääkaapin alle, pitää yrittää imuroida se sieltä joku päivä, ja ennen kaikkea yrittää muistaa ylipäätään imuroida se sieltä), öljyinen kasari huutaa jo Hoosiannaa, kohta paistuvat sipuli ja murskattu valkosipuli niin, että tuoksu leijuu naapuriin. Seuraavaksi vuoron saa palvikylki, täällä myyvät sen nimellä ”double-cured smoked bacon”, kotoinen mustasavustettu olisi optimaalinen, mutta matka Auran palvaamoon on tältä erää pois suljettu vaihtoehto. Kuutioitu kylki rätisee kuin Harrikka sipulien seassa. Pientä kärhämää herruudesta ilmeisesti siellä.
Vuoro siirtyy ohralle ja tästä alkaa harras hauduttaminen, joka kestää vajaat puoli tuntia. Tunnetasoa on syytä nostaa tässä vaiheessa, vaikuttaa lopputulokseen. Kanalientä lisäillään vähitellen, aivan, toimitaan kuin risottoa tehtäisiin milanolaisessa kodissa. Ohraa ei saa päästää liian pehmeäksi, saatikka rikki, kypsää sen toki tulee olla. Keittämisen loppuvaiheessa lisätään loput aineet jotka ovat käyttämättä. Järjestys on tämä: loraus kermaa, lusikallinen voita, tai kaksikin, sitruunankuorta voi raastaa jos sellainen löytyy. Itse löysin sen ikkunalaudalta, vaimo on laittanut niitä useamman koristeeksi sinne. Rapsutetaan timjamista lehtiä, aina tervetullut parmesaani kehiin, jaa-a… niin vieläkö jotain?
Ai-juu, Kustaa Valkamon ja Siiri Kivilinnan oppien mukaan (Ruokalajien käsikirja vuosimallia -65, saattaa löytyä hyvin varustetuista antikvariaateista), viimeisessä kohdassa tarkistetaan maku! Ainakin suolaa ja pippuria, ehkä ripaus voita lisää.
Kaapistani löytyy myös viileä Brooklynin lager, kehiin vaan sekin. Sopii vallan mainiosti kattaukseen.
Bon Appetit!

Ensi viikolla mennään läpi vaikka pakokaasuista harmaan kinoksen. Tulossa ruuanlaittokeikka Washington D.C:n ytimeen. Raportoin pääkallopaikalta toiselle.

Petteri Luoto, keittiömestari imuroi sitten joskus