New York Luodolla #32: Eataly, italialaisten ylpeys Manhattanilla

Lauantai-iltapäivä. Tennari irtoaa asfaltin pinnalta kevyesti, jalka vie päämäärättömästi keskikaupungille. Madison Avenuella vauhti tyssää tungokseen tyystin. Keli on mitä mainioin, ja kuten arvata saattaa, moni muukin on keksinyt lähteä samaan kellon lyömään aistimaan kadun tuulahduksia. 
Pieni irtiotto on paikallaan. Muutaman korttelin päässä Madison Square Parkin ja Flatiron Buildingin lähettyvillä on italialainen maatilatori, jossa gastronautti voi pyöriä päämäärättä ilman huolen häivää.

Sukellus kivijalasta sisään, kaikki hyvin yhden hetken, juutun taas väenpaljouteen. Heti ovenpielessä etuvasemmalla on Gelato Bar johon uteliaat kerääntyvät ihmettelemään tarjontaa. Laarista löytyy jäätelöä ja sorbettia, taustalla baristat vääntävät kahvia kupin kerrallaan. Ajat ovat muuttuneet. Tavallista regular kahvia (ent. plörö) ei ole tarjolla. Tarjolla on jos jonkinmoisia kahvin tapaisia drinkkejä, nimet ovat fantasiaa ja pahin mellakka kohta puolin taaksejäänyttä.

Juustohyllyistä seuloutuu ostoskoriin kimpale Reggiano Parmesania, valittavissa on eri ikäisiä juustoja, viimeisimpänä poimin nyrkin kokoisen pallon Burrata-juustoa joka on mielenkiintoinen tuttavuus. Pallo on hauras ja vaippaan kääritty, sen säilyvyys vain muutama päivä. Tykötarpeet Burratalle löytyvät omasta takaa sillä erotuksella, että takapihalla tomaattien sijaan on purkutraktori ja oliivipensaan asemaa ajaa raskas rakennustyömaan aita. Siis turvaudun tomaateissa Eatalyn vihannesosaston tomaatteihin. 

Eatalyn valtava kokonaisuus tarjoaa kaikkinensa kolme erilaista ravintolaa. Hetkittäin kaikesta tulee mieleen rautatieaseman halli. Osalla porukasta on kiire jonnekin, osa poukkoilee päämäärättömästi, osa on myöhästynyt junasta, pystybaari tarjoaa nojan sekä lasillisen italialaista viiniä ajan tappamiseen.

Eataly on hieno kokoelma italialaisia ruokatarvikkeita. Nopean katsauksen jälkeen ei voi kuin ihailla miten helposti italialainen ruoka loppujen lopuksi syntyy. Kaukana ei ole lähiruoka-ajattelu, se on itse asiassa koko ajan läsnä, siihen pitää luottaa. Maustekaappia tuskin tarvitsee hirveästi raottaa. Lautaselle voi lapata lähes kaiken luonnontarjonnan sellaisenaan. Unohtamatta lorausta oliiviöljyä, ja siihen perään loraus vielä balsamicoa.

Laarista löytyy myös valmiiksi viipaloitua paperinohutta Prosciuttoa, tuorepastaa, semolina-leipiä, salvialla maustettuja hauiksen kokoisia lihaklönttejä ja juuri ennen kassaa Mario Batalin kokoinen pahvinen ständi, jossa on tarjolla samaisen kaverin kaikki ruokakirjat ja tilpehöörit. Tosikolle ostoskori on vain jalusta tulevalle kuuselle ja koristeille. Kassoilta poistuessa nuoli osoittaa viiniliikkeen suuntaan, jota en voi olla ohittamatta.

Nyt on gastronautille taivas auki. Kotiin vietäväksi seuloutuu Pinot Grigio, joka on tässä vaiheessa lähes yhtä suuri mysteeri kuin Malesian Airwaysin kadonnut lento, mutta kohta paikallistettavissa. 

Parasta italialaisessa ruuassa on sen sielukkuus. Kaiken ei tarvitse olla kallista, tuoreet raaka-aineet nostetaan pöydälle, pienen pyöräytyksen kautta homma on paketissa.
Täytyy kaivaa ensi viikoksi vanha kunnon Vitello Tonnatan ohje kaikille.
Kyseessä on tonnikalamajoneesi (purkkitonnikalasta, no worries) ja ohueksi viipaloitua vasikan tai härän leikkelettä.

Sitä ennen päivitetään viinitilanne. Kevätaurinko antaa säteitään jo siihen malliin, että Grüner Veltlineriä tai Pinot Grigiota voisi alkaa jo pikkuhiljaa viilentämään.

New Yorkiin matkaaville: käykää hämmästelemässä Eatalyn tarjontaa.
Samainen hallikompleksi löytyy myös Chicagosta, jos sinne suuntaan tie vie.

Eataly NYC, 200 Fifth Avenue: http://www.eataly.com/nyc/
Alkosta löytyy tähän hetkeen loistava Gruner: http://www.alko.fi/tuotteet/505247/?fromsearch=true
Viini ei ole vaikeasti kipattava, tarvitaan hyvät auringon säteen ja toverit kylkeen.

Petteri Luoto, keittiömestari Italian lumoissa