Mexico Luodolla #35: Aiheet meksikolaiseen ruokakoriin vappunurmelle.
29.4. San Agustinillo, aivan rannikon reunustalla.
Takana on kuuden tunnin tauoton bussimatka vuoristoisella serpentiinitiellä, joka päättyi hetki sitten onnellisesti kapean rännin sylkäistessä bussimme laaksosta tasanteelle ja siitä luotisuoraa pienen sementtisen bunkkerin eteen, jota paikalliset kutsuvat linja-autoasemaksi. Pikkubussi nieli matkan aikana 160 kilometriä, joten keskituntinopeus ei päätä huimannut. Maisemat senkin edestä ja pelko siitä, pysyykö kottero pystyssä syheröisellä vuoristoradalla. Rotkon reunat olivat liiankin näköetäisyydellä, keskityimme vain harjanteisiin ja sisäkurvien ojanpenkkoihin.
Kuljetaan pieni tovi eteenpäin aakkosjärjestyksessä. Atun on tonnikalaa, joka tarjoillaan lähes kaikissa paikoissa tuoreena. Tuoreen tonnikalan valmistaminen sopii hyvin meksikolaiseen hätäiseen luonteenpiirteeseen. Siinä ei kauan pannu savua, kun tonnaripihvi nousee pannulta lautaselle.
WWF:ltä ei mielipidettä täällä kysytä.
Ohitamme B:n ilman kunnollista syytä, mutta C:n tarjotessa useita vaihtoehtoja, jumitamme hetken siinä. Nyt pureudutaan tulevan kesän hittijuomaan eli Cheladaan. Tarvitaan meksikolaista perusolutta: Corona, Sol tai XX, ja mitä näitä nyt on, joka tapauksessa erittäin kevyttä olutta pullollinen, yksi lime ja lautasellinen suolaa. Olutlasin reuna pyyhitään kostealla liinalla, tämän jälkeen lasi töpätään ylösalaisin suolalautaselle, jolloin lasin reunoihin tarttuu suolareunus. Lasin pohjalle pudotetaan iso jääpala. Ollaan puolivälissä. Tämän jälkeen limemehu puristetaan pohjalle ja päälle kaadetaan pullollinen kevyttä olutta. Vielä pilli pyörimään lasin reunalle, jolla voi toki myös sekoittaa ja peli on tätä myöten selvä. Jäljelle jäänyttä suolaa voidaan käyttää myöhemmin kesällä. Tällä yhdistelmällä pysyy nestetasapiano hetken aikaa vatupassissa. Lisätoiveena taustalle iso aurinko ja joukko samanmielisiä juhlijoita. Cheladasta löytyy mausteisempi versio Michelada, jossa samaisten ainesosien lisäksi lasin sisäosassa on muutamat tipat Tabascoa ja Worchestershire-kastiketta, ulkoreunassa paprikapulveria. Mixtuura menee jo kevyesti mutta tulisesti päivän keitosta.
Tässähän on hyvä startti vappukorin täyttöön. Ehkä meksikolainen ruoka on ajateltu juuri vappua silmällä pitäen. Raikasta ja tulista, yhtä aikaa.
Chorizo-makkaran tulisuus ja mausteisuus sisältää oikeanlaiset kovapanokset vappupiknikin latingille. Viime viikolla tyrkyllä olleen Cevichen resepti on myös käypä tähän settiin.
Aakkosista viis, tässä heti Cevichen jälkeen juolahti mieleen Guacamole. Kaikkien tahnojen tahna isolla G:lla. Yhden avocadon (avokaato, Suomen kielitoimiston käännös joitain vuosia sitten…) sisus raavitaan kulhoon, perään paloiteltu tomaatti ilman siemeniä, hienoksi hakattua sipulia muutama lusikallinen, sekä limeä, korianteria ja chiliä oman keskushermoston mukaan. Ehdotan sekaan ripausta suolaa sekä tarvittaessa sokeria samanlaisen ripauksen verran. Pehmeitä vehnätortillalätkiä mukaan. Näitä kaikkia edellä mainittuja voi lätkiä vehnäseen ja kiepauttaa rullalle.
Koriin saattaisi vielä hyvinkin mahtua pussillinen rapeita tortillalastuja, salsaa unohtamatta. Salsaa voi laittaa myös mankkaan, mutta muistakaa ottaa pitkälle piknikille pattereita mukaan!
Taitaa olla niin, ettei tänä päivänä kukaan enää raahaa mukanaan mankkaa. Pieni litteä puhelin ajaa saman asian ja tehokkaat kanamunan kokoiset kajarit toistavat kirkkaammin läpi yön.
Buenos Vappen!
Keittiömestari Petteri Luoto, työväenjuhlan fiiliksissä