New York Luodolla # 38: Sateen sattuessa grillataan sateella.

Esteri avasi hanansa jo aamuvarhain. Kastelulle ei ole taukoa ihan heti näköpiirissä. Päivän gastronominen pläni muodostuu tätä taustaa vasten. Sateen ropinassa on oma tunnelmansa tehdä huolella & hartaasti esivalmisteluja (mikäli on katto pään päällä), kun siihen sekoittuu valkosipulivoissa paistuvien sienten tuoksu ja Stan Getzin usvainen saksofoni. 

Mielivaltainen mökkimenu rakentuu kokkisotapohjalta. Tänään pysyy auto parkissa, fokus kiikaroituu ruuanlaittoon: ensin kasataan legymiosasto kondikseen, sen jälkeen tiivistetään fokusointia marmoripossuun, ja kun viimein koittaa grillaamisen aika hyökkäämme sutena grillin kimppuun.

Jääkaapista löytyy sekalainen valikoima vähän kaikkea, ei juurikaan mitään yksiselitteisen selkeää, joten kokeilunhaluisille avautuu loistava mahdollisuus yhdistellä ennakkoluulottomasti lihaa, kalaa ja kasviksia. Pelin henki on Surf & Turf. Koekaniineilta pyydetään kuitenkin armollisuutta ja lempeää suhtautumista tekijää kohtaan.

Lähdetään liikkeelle legymeistä. Kalan marinointiin tarkoitetun cevicheliemen kun yhdistää paloiteltujen raakojen vihannesten kanssa, ollaan jo välittömästi matkalla aallonharjalle. Pysyäkseen siellä surfaamassa pitää löytää hyvä balanssi, joten vihannesvalinnassa tikka heitetään kaaressa kohti naurista. Nauris paloiksi. Sen lievä karvaus pehmentyy hyvin cevichen liemellä, jäljelle jää raikas sitruunan maku. Tähän soveltuu myös yhtä hyvin retiisit tai jopa kyssäkaali, jos sellainen omituisuus sattuu eteen kierimään.

Seuraavaksi käsittelyyn joutuvat pienet viattomat varhaisperunat. Keitetään ne pehmeiksi suolavedessä. Tämän jälkeen kattilasta vesi veks, tilalle raastettua piparjuurta, hienonnettua tilliä ja iso klöntti suolaista meijerivoita. Puuhaarukalla survotaan hetki, perunat rikkoontuvat osittain, siihen pyrimme. Voin makua ei voi väärentää, kas jotain rehellistä pitää tekemisessä olla. Raastamalla sitruunan kuorta sekaan saadaan taas uusia vivahteita.

Mutta mitä tehdä Kallen mätitahnasta? Ei hätää, kaikkeen löytyy ratkaisu. Sekoittamalla kulhossa pari ruokalusikallista Kallea, puolikas pilkottu punasipuli, kourallinen silputtua tilliä ja desi creme fraichea saadaan aikaiseksi creme de la creme, joka käy graavikalan kumppaniksi vallan mainiosti. Käy se edellä mainituille perunoillekin, no worries.

No entä sitten herkkusienet, sinihomejuusto ja vihreät oliivit? Jaa. Vaihtoehtoina cocktailpalojen kaltainen kyhäelmä tai sitten suorinta reittiä kohti muhennosta. Kruunalla cocktailpalat, klaavalla muhennos. Kolikko lähtee kiertämään lattialla laakeaa kehää, tyssää lattialistaan. Klaavan jätti päällimmäiseksi, siis muhennosta tekemään. Tässä vaiheessa kaatuu väkisinkin vähän raja-aitoja. 

Pannulla paistuu hakattu sipuli ja herkkusienet. Seuraa mieltä ylentävä kohta, kun murskattu valkosipuli pamauttaa tuoksunsa ilmoille. Ylivoimaisesti universaalein tuoksu, joka hersyttää veden kielelle kaikkialla. Päälle loraus kermaa, huudatetaan pataa hetken täysillä, minkä jälkeen hiljennetään kaasua, ikään kuin perämoottoriveneellä lähestyttäisiin täydellä vauhdilla laituria. Taitavimmat vetävät tässä kohtaa vieläpä kovassa vauhdissa hieman pakkia. Me emme pakkia ota, sen sijaan lataamme pataan loput aineet. Sinihomejuustoa ja paloiteltuja vihreitä oliiveja.

Täsmäiskun aika. Possua tulille. Grillaamisesta jokaisella on vahvat mielipiteensä, joten turha tässä on alkaa päällepäsmäriksi. Vapaata grillaamista hetki - free jazzia - jonka jälkeen setti tyrkylle. Kylkeen mustaherukkaista uusiseelantilaista Sauvignon Blancia, Jackson Estate ja riemu on rajaton.

Muhennettuja herkkusieniä, sinihomejuustoa ja vihreitä oliiveja

100 g herkkusieniä (muutkin sienet käy) paloiteltuina
½ sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
6-7 vihreää oliivia isoina paloina 
2 dl kermaa
2 rkl persiljaa hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria

Petteri Luoto, keittiömestari kesäisissä fiiliksissä