New York Luodolla #40: Oregonin multamailla.
Etuvasemmalla kasvaa viiniköynnöksiä, hyväkuntoinen tie kaartaa loivasti ylös, ylitämme pienen sillan, sen jälkeen näkyy viiniköynnöksiä silmänkantamattomiin. Laskeudumme laaksoon, se on Willamette Valley, mieli on rauhallinen, olemme Yhdysvaltalaisten Pinot Noirien kultamailla. Tämä multainen maaperä, lämpimät päivät ja kylmät yöt, missä sateen jälkeen hikoilevat rypäleet kehittyvät niin, että alue tuottaa Amerikan parhaat Pinot Noir -viinit.
Koordinaattien avulla saavutamme hetkessä karttaan merkatun tähden, Maysaran viinitilan. Viininmaistelutalkoot saivat alkunsa toissa syksynä hörpittyämme newyorkilaisessa ravintolassa erittäin hyvää Pinot Noiria. Pullon kyljessä oli merkintä Maysara Jamsheed 2008, Pinot Noir, Oregon. Samalla hetkellä syntyi idea jäljittää ko. viinin tekijä, ja reissata kauas länteen.
Edessämme avautuu todellinen viiniharrastajan mielenmaisema. Pelkästään Willamette Valleyssä on lähemmäs kolmesataa eri viinintuottajaa. Valtaosa näistä tarjoaa mahdollisuuden maistella tuotoksiaan suoraan tilalta. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, ja se myös käytetään.
Jätämme automme vanhan ladon eteen, ja opasteet vievät suoraan tasting roomiin, jossa vallitsee hienostunut tunnelma. Paikka muistuttaa etäisesti VPK:n talon, linnaholvin sekä navetan risteytystä. Siitä loppujen lopuksi onkin kysymys. Viihtyisässä, vanhalta puulta tuoksuvassa, rakennuksessa tarjoillaan viiniä suoraan viereisiltä tiluksilta.
Flight no:1. Kyseessä ei ole mikä tahansa lento, vaan maistelupaketti numero 1. Kahdeksan viinilasia asetellaan eteeni. Jokaiseen niistä tulee vuorollaan pieni tilkka, jokainen niistä on hieman toisistaan poikkeava. Jokaiseen viiniin liittyy tarina ja kuvaelma mitä tuoksuja viini kätkee sisäänsä ja minkälaisen makujäljen ne jättävät maistelijansa suuhun.
Näistä lähtökohdista heittäydyn tilanteeseen ja analysoin sen minkä ehdin. Kokkien näkökulmasta homma menee jokseenkin niin, että sitä yrittää viinin maun kautta löytää sille sopivan ruokalajin, ikään kuin viini olisi kastike, joka tarvitsee tuekseen muut tekijät.
Testipenkkiin ruuvataan kuohuviini. Silmät kiinni tulee mieleen piknik ja sitä kautta eväskori täyttäminen on helppoa ja luonnonmukaisesta. Tuoreita aprikooseja ja mansikoita sekä Skagen-leipiä.
Seuraa Pinot Gris -maistelu. Jälleen kerran makuanalyysi ohjaa katseen ja viisarin kohti piknik-filttiä puiden varjoon. Samasta korista pengotaan nyt esille saaristolaisleipää, kermajuustoa ja tuoretta kurkkua, jonka päällä ripaus mustapippuria ja muutama suolakide.
Pinot Blanc, nyt todellakin puuttuu vain filtti ja eväät nurmikolla. Kevyesti savustettu kala (mikä tahansa) olisi paikallaan. Samoin kermaviilidippi ja samalla pilvetkin häipyi taivaalta.
Pinot Blanc -tilkka oli edeltäjäänsä suurempi. Tarjolle tulee emalinen astia, johon voi sylkeä viinin, jos siltä tuntuu. Mutta miksi ihmeessä sylkeä: viini on mainio, ja juuri tämän vuoksi tänne on tultu!
Seuraa sarja kevyitä Pinot Noireja, jotka ovat maultaan lähellä toisiaan.
Tosin viimeisin niistä on rehevästä maaperästä johtuen maultaan hyvin vahva. Tuoksussa ja maussa on aistittavissa tupakkaa, salviaa, kaakaota, mustia marjoja, erittäin vanhaa nahkavyötä (ennen sotia), ja hieman pureskeltua lyijykynää sekä kellariin pölyttynyttä Aku Ankkaa. Nyt olisi Hermesetakselle käyttöä.
Olen iskostanut päähäni idean kevyestä piknikistä, joten nämä kaikki kahdeksan viiniä päätyvät samaan piknik-koriin. Nyt tarvitaan vain rantasaunan kokoinen kori ja sinne kaikki aiheesta innostuneet mukaan. Idea on enää viittä vaille valmis toteutettavaksi. Sitä ennen pitää katsastaa pari muuta viinitilaa, joista yksi mielenkiintoisimmasta lienee pienen automatkan päässä sijaitseva Argylen tila.
Antamalla autonavaimet vaimolle sekin mahdollistuu. Tosin vasta pienen neuvottelun jälkeen. Tämä kaikki mahdollistaa uuden opiskelun - itsensä sivistäminen lasketaan hyveeksi.
Piknik toteutunee lähiaikoina. Eväskoriin valikoitunee hyvin vähän työstettyjä alkuperäisiä puhtaita makuja, sekä sarja erilaisia viinejä, multamailta kaikki.
Petteri Luoto, keittiömestari nenä lasissa
Linkkejä:
http://www.maysara.com/