Ehdin jo miettiä tovin mistä päästä lähteä laatimaan kauppalistaa. Useasti se syntyy mielikuvalla jossa suljen silmät, suggeroituneena todellisuuteen astun lähimarketin ovesta sisään, harmaasta pinosta nostan muovisen ostoskorin, jossa muuten on tätä nykyä varashälytin rautalangalla kiinnitettynä pohjaan, sitten annan mieleni hortoilla ensin vihannesosastolle ja kirjaan huteralla käsialalla lappuun haaveilemani vihannekset. Tätä seuraa kala- & lihakaapisto, sieltä poimintoja, jonka jälkeen tulee pullavitriini - josta en haaveile juurikaan – ja matka jatkuu steppaillen, kunnes kohtaan peltipurkkirivin, joka on liian sekava hahmottaakseni siitä selkeää kokonaisuutta. Hyvin alkanut uneni katkeaa. Tarjontaa on siinä määrin, että sumuinen vaihe päättyy ja palaan mielenmaisemissa lähtöruutuun. 

Harmi, sillä mielenmatka halki Caloniuksenkadun Alepan vihannesosastolta kassalle silmät suljettuina on sekä viihdyttävä että sopiva mitaltaan hetkelliseen poistumiseen arjen uuvuttamista perusrutiineista. 

Niinistö palauttaa mieleeni myös sellaisen kummallisen ruokalajin, joka on varmaan monelta jäänyt jo unholaan. 80-luvun alussa Turussa tunnetuksi tuli lihakauppa Toivanen, joka valmisti Presidentin pihvejä. Silloinen istuva presidenttimme istui iltoja herraseurassa harva se ilta ja perimätiedon mukaan ihastui Toivasen marinoituun biffiin siinä määrin, että sana levisi kulovalkean tavoin ja niitä samaisia pihvejä sitten poijjaat, kansan urhokkaat jonottivat aina kadulle saakka.

Itselläni on jonkinlainen muistikuva näistä pihveistä, muistan myös vanhan rantasaunan verannan tuoksun ja isäni juuri sytyttämän sinisen Belmontin savukiehkuran. Pihvistä mieleen jäi sen paahteisen täyteläinen koukuttava marinadi, jonka ohje oli salainen. Tähän salaisuuteen sen pihvin myytti myös perustui. Se oli niin salainen ja harvinainen, ettei sen murtamiseen silloin kyennyt edes KGB. 

Mieleen jäi myös grilli, jossa pihvit grillattiin. Se oli huojuva kolmijalkainen lättänä sen aikaista lentävää laattaa muistuttava pömpeli, joka ladattiin täyteen lähialueelta ämpäriin kerätyillä kävyillä. Muistan vielä senkin tuoksun, kun bensalla voidellut savuavat kävyt lehauttivat odöörin ilmoille. Se oli varma kesän merkki. Vuosia myöhemmin joku viisas on tiennyt kertoa, että kyseinen aromi pitää sisällään polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä. Että, mitä?

Viime vuonna näin marketin hyllyllä alkuperäisen Presidentin pihvin marinadin pullossa. Kaiken lisäksi putelin takaosassa oli tuoteseloste, jossa kaikki ainesosat mainittuna! Se siitä salaisuudesta. Mieleen juolahti sellainen salaliittoteoria, että EU-direktiivit olisi keksitty juurikin paljastamaan tämän salaisen marinadin.

Totuus lienee kuitenkin se, että tällä hetkellä internetin ihmeellinen maailma tarjoaa kaikki maailman marinadit yhden näppäimen painannalla. Ennemmin tai myöhemmin, ilman internetiäkin, kiinalaiset olisivat onnistuneet väärentämään tämän marinadin.

Niin tai näin, kaikki kunnia Toivasen marinadille, joka toimii ihan yhtä hyvin tänään kuin eilenkin. Kaiken lisäksi tämä marinadi toimii loistavasti kesägrillissä paahtuneen pihvin kastikkeenakin. Kulinaristitoverini Dennis Rafkin tiesi kertoa, että tätä samaista marinadia voi lisätä suoraan kiehautetun kerman joukkoon. Pienellä ranneliikkeellä veivataan kasaan kesän kuumin kastike, jossa on aito Kasarin hehku. 

Nyt aletaan olla jo niin vahvasti nostalgiaosastolla, että antaa trendien mennä menojaan. Saunajuomaksi presidentin pihville valikoituu yksi kylmä tölkki Lahden Sinistä samalla kun ghettoblaster kajauttaa ilmoille vanhan kunnon biitin neljänkymmenen vuoden takaa: Boney M. – Daddy Cool ja juhannusheilasta ei vielä tietoakaan. Aamuun on vielä aikaa.

35 vuotta, eikä suotta, marinadi joka kestää aikaa: http://www.presidentinpihvi.fi

Petteri Luoto, Kekkosen juhannuslapsi