Mexicon Kauhamatkaaja #40, Juhannus vm- 1979.
Mennään ajassa taaksepäin aika tarkalleen 40 vuotta. Sen verran on aikaa kulunut, että ensin pitääravistaa tomuja aivojen poimuista ja verrytellä muistelemalla sen aikakauden mieleenpainuvimpia kohtia. Toisekseen, 5-vuotiaan muisti on rajallinen, kovalevykapasiteettia ei vain ole ollut tarpeeksi, jotta kaikki kuvat olisivat riittävän tarkkoja, mutta joitain teräväpiirtoja sieltä löytyy. Pitänee todeta, että myöhemmin 90-luvulla mieleen piirtyneet juhannuskuvat ovat nekin hataria, mutta eri syistä. Koko 90-luku painettiin melko lailla nuoruuden innolla kaasu pohjassa sumuvalot päällä. Auto kylläkin pysyi parkissa kaikki juhannusviikonloput.
Lukijalle tiedoksi: Seepian väriset muistikuvat pitää editoida filmiksi, johon tulee harmikseni rätiseviä ja heiluvia kuvia. Ihan samalla tavalla kuin kiinnostava uni, joka tahtoo päättyä ennen aikojaan. Sitä voi puolivalveilla tai jonkin asteen heräämishorroksessa yrittää viedä vielä haluamaansa suuntaan. Tässä vaiheessa useimmiten unen logiikka muuttuu, eikä puolivalveilla tuotettu mielikuvitus kykene pysymään samassa korkealiidossa ilman siipiä siinä missä täysin tajuton ja vapaa mieli. Sääli, sillä uneen ei voi syöttää, eikä sekoittaa mitään järkeenkäypiä linjoja. Näkijä & kokija voi vain vastaanottaa valmiita kuvia. Näin on.
Juhannus 1979 ei mennyt unessa eikä sumussa. Muistiinpanoja ei ajalta ole, osittain siksi, etten yksinkertaisesti osannut kirjoittaa tavuakaan. Sivustaseuraajan ja tarkkailijan roolissa on mielenkiintoista silti muistella tuota aikaa. Kauhamatkaajan silmin se meni jotensakin suurin piirtein tähän malliin.
--- --- --- --- ---
Juhannus on perheiden yhteistä juhlaa. Sitä vietetään pienessä saaressa. Kollektiivinen riemu ja ratto on ylimmillään, alkamassa kaivattu kesäloma. Pentti (nimi ei muutettu) lastaa kaljakoripinoja soutupaattiin. Päällimmäisessä korissa on 16 pulloa lonkeroa ja 8 pulloa Amiraali-olutta. Lonkeron ylivoimasta huolimatta tämä sininen kori on kansan keskuudessa ristitty kaljakoriksi. Se ei voisi olla lonkerokori, vaikka se olisi panostettu pelkästään Long Drink pulloilla, jossa 24 ruskeaa betonivesipulloa sojottaa lokeroissaan kuin tinasotilaat rivissä. Kukaan ei tule miettineeksi, että kaljakorit voisivat olla vuosien päästä historiaa ja että niiden murskatuista rouheista valmistettaisiin fleece-takkeja. Ja yhä kummallisempaa: ne takit tuomittaisiin seuraavalla vuosisadalla Vuoden Turhake palkinnolla. Kierrätys täällä tarkoittaa lähinnä sitä, että syöty grillimakkara päätyy huussin valtavaan saaviin ja loppukesästä saavin täyttyessä kahden äijän kantamana se kipataan rantakaislikkoon. Se on viatonta ja kainoa, ottaen huomioon, että Ojaranta painaa myrkkytynnyrinsä kohta suoraan Saaristomereen.
Ennen paattiin astumista lapsille jaetaan styroksiset pelastusliivit, jotka haisevat sietämättömän pahalle. Pelastusliivejä säilötään liiterissä, jossa veneiden pohjat laminoidaan lasikuidulla ja epoksihartsilla. Sitten matkaan. Terhi 375 on soutuveneen tyyppi. Se työnnetään miehissä rantahietikolta jorpakkoon. Sinisen Belmontin savukiehkura sekoittuu Evinruden perämoottorin bensankatkuun, joka lähtee käyntiin yskimällä ja vasta seitsemännellä pätkäisyllä. Terhimme keula on lipunut takaisin rantaan, sitä pitää työntää airolla kohti ulappaa, jossa koittaa viimein vapaus.
Merimatka ei ole pitkä, saaristolaivurintutkintoa ei tarvita, riittää kun muistaa sammuttaa peräprutkun ennen kuin tärähtää vastarannalla levällä naamioituun kivikkoon. Yhteishenki tiivistyy dynamiikkaan, jossa äijäparit yhteisvoimin tarttuvat kaljakoreihin kiinni ja parivaljakkoina rimpuilevat kaksi koria kerrallaan mäkistä maastoa huipulle kohti hirsisaunaa. Saunominen on oma epistolansa, sitä lämmitetään kuusi tuntia, kunnes viisari ylittää satakolmekymmentä astetta.
Taiston (nimi ei muutettu) kanssa kerätään ämpäriin käpyjä. Kävyt kipataan kolmijalkaiseen pallogrilliin. Heimo (nimi ei muutettu) täräyttää bensaa käpyjen päälle ja pömpeli lyödään liekkeihin. Karsinogeenit saavuttavat kuusenlatvan, ilta on kaunis, radiosta soi Lea Laven, ääni on väärentämätön.
Kolmijalkainen ei tutise, grilli syöksee kekäleiden kipinöitä ilmoille. Tämä voisi olla kohtaus Star Wars elokuvasta, laser on läsnä. Lassi (nimi ei muutettu) ujuttaa makkarat ritilälle. Makkarat ovat jaettu A- ja B-luokkaan. Niissä on vain yksi huomattava ero. B-luokan makkaroissa on alumiiniset klipsut makkaran päissä tai ehkä vain toisessa päässä. Joka kerta pitää muistaa katsoa ennen kuin haukkaa kärjestä palaa. Äiti opettaa. Turun Sinappi -tuubi kiertää ringissä. Hehkun hälvettyä saapuvat hyttyset.
--- --- --- --- ---
Takaisin tähän päivään. Ja se makkara oli Camping ja sitä valmistetaan edelleen. Arvostetuissa makkararaadeissa se ei ole kerännyt enää kuin jämäpisteitä, mutta siitä huolimatta aion palata tämän nostalgian alkulähteille pitkästä aikaa.
Juhannus 1979. Menossa mukana Taisto, Heimo, Lassi ja Pentti. Ja minä ja Camping!